Maija Holma - valokuvaaja | Photographer

Näyttelyt / Exhibitions
Körper/Standard, Galleria Napa, Rovaniemi 2014

Käytän valokuvateosteni pohjamateriaalina kierrätysmateriaalia; aikaisemmin vaneria ja betonia, nyttemmin enemmän paperia ja muovia. Kuva-aiheet tulevat luonnon ja kulttuurin rajapinnoilta, rakenteilla olevasta tai jo rappeutuvasta rakennetusta ympäristöstä. Kierrätetty polypropeeni saa seurakseen rehevää puistoluontoa, jätepaperi kohtaa arkkitehtuurin.

Suhtaudun aineellisten kappaleiden maalliseen vaellukseen lähes uskonnollisella hartaudella. Teen valintoja työssäni ennen kaikkea esteettisin perustein, mutta estetiikkaan kietoutuu myös aineellisen kappaleen historia ja sen vaelluksen nykyinen hetki. Valokuvaaminen on todistajana olemista, ja haluan teosteni todistavan maailman todellisuudesta myös aineensa kautta.

-
-
-
-

 

-
Ein Mal durch den Garten, sarjasta Körper
hopeagelatiinivedos kierrätetylle polypropeenille / silver gelatine print on recycled polypropylene
19x22 cm, 2013
-
Niemand, der mich kennt, from the series Körper
hopeagelatiinivedos kierrätetylle polypropeenille / silver gelatine print on recycled polypropylene, 3 osaa/parts, 35x50 cm, 2013
-
-

 

Balladi standardista, 2012–
Hopeagelatiinivedoksia kierrätetyille A4-arkeille, 29,7x21 cm

Sarjassa Balladi standardista pohjamateriaali on kertaalleen tai useaan kertaan käytetty A4-arkki, joka on jollain tavoin viallinen ja menossa sen vuoksi paperinkeräykseen: esimerkiksi kertaalleen tulostettu paperi on haluttu käyttää uudelleen, mutta uusi teksti onkin sattunut tulostumaan samalle puolelle kuin vanha. Mukana on myös elämän kerrostumista esiin nousseita, käsittämättömiä hieroglyfejä sisältäviä, muistilappuina toimineita arkkeja. Nämä elämän eri aloilta nousevaa moninaista informaatiota sisältävät arkit saavat seurakseen kuva-aineksen. Kyseessä on kunnianosoitus A4-standardille ja elämälle, jonka eri ilmenemismuodot tallentuvat, siirtyvät ja saavuttavat vastaanottajansa standardin kautta.

Körper, 2013–
Hopeagelatiinivedoksia kierrätetylle polypropeenille

Tässä sarjassa olen tutkinut mahdollisuuksia jätemuovin käyttöön valokuvan pohjamateriaalina. Parhaiten siihen soveltuu polypropeeni, jota yleisimmin käytetään jauhelihan pakkaamiseen. Se on ikään kuin materiaalisen maailmamme pohjasakkaa. Sitä käytetään paljon, vaikka kenestäkään ei ole mukavaa ostaa ruokaansa pakkauksessa, joka on niin massiivinen jäte-erä. Lisäksi mieleen tulevat tietenkin lihateollisuuteen liittyvät kysymykset.

Olen sulattanut uunissa epämääräisen muotoisia kappaleita polypropeenista. Kuvasto on niin ikään sommittelematonta ja määrittelemätöntä, kuvan rajojen yli jatkuvaa saksalaista puskaluontoa, ja haipuu joissakin teoksissa ei-esittävyyden puolelle. Olen nimennyt teokset jokseenkin kieli poskessa nojautuen saksalaiseen poeettiseen mielialaan Clemens Brentanon, Rainer Maria Rilken ja Einstürzende Neubautenin siivittämänä. Nämä aineenkappaleet ovat osa maailman ruumista, kuten mekin.

 

I use recycled materials as the base for my photographic works; earlier I mostly used plywood and concrete, now I use paper and plastic. The imagery comes from border areas of nature and culture, milieus under construction or decay. Recycled polypropylene is accompanied by bushy park nature; trash paper meets architecture.

I observe the pilgrimage of matter through our world with devout, almost religious interest. The grounds for my decisions are, above all, aesthetic, but aesthetics are intertwined with the history; the past and present pilgrimage of the material object. To be a photographer is to be a witness, and I also want my works to witness the reality of the world through their matter. That is why I choose materials that are everywhere around me, materials that almost drown me in their omnipresence.

Ballad of a Standard, 2012–
Silver gelatine prints on recycled A4 sheets, 29,7x21 cm

The base material for these works is not, as often before, an object found from the street, but an A4 sheet of paper, which is printed by accident twice on the same side or which has some incomprehensible markings on it. These sheets carry remnants from different areas of life which are accompanied by visual material from the working process. The work is an homage to the A4 standard and to life, which in its many forms is recorded, conveyed and received by means of the standard.

Körper, 2013–
Silver gelatine prints on recycled polypropylene

In this series I have explored the possibilities of using plastic trash as my base material. Polypropylene, which is often used in packing minced meat, seems to be the most suitable type of plastic. Among all the stuff in our material world, it is one of the least appreciated. It is used a lot, although no one really likes to buy their food packed in a way that causes so much waste. Moreover, the plastic carries with it remnants of the meat industry.

I have created ambiguously formed objects by melting polypropylene in an oven. The imagery is of un-composed and undefined bushy German park nature that spreads outside the borders of the lopsided image, and fades occasionally into abstraction. In order to increase the poetic mood, I have named the works inspired by German poetry from Clemens Brentano and Rainer Maria Rilke to Einstu¨rzende Neubauten. These pieces of matter are a part of the world’s body, just as we are.